Jalkojen perushoito

Perushoito soveltuu kaikille erityisryhmille tai jalkaongelmista kärsiville. Hoito suunnitellaan ykslöllisesti asiakkaan tarpeen mukaisesti.

Mikäli jaloissa on paljon hoidettavaa saattaa olla tarpeen varata useampi hoitokerta hyvän lopputuloksen saamiseksi. Paras tapa pitää jalat kunnossa on säännölliset käynnit jalkojenhoitajalla ja sitoutuminen ohjatun mukaiseen omahoitoon. 

Paksuuntunut kynsi

Iän ja sairausien myötä tai kynnen vaurioitumisen seurauksena kynsi voi paksuuntua ja sitä on vaikea enää itse leikata ja hoitaa. Kynsi voidaan hioa ohueksi, lyhentää ja hoitaa ammattilaisella turvallisesti.

Känsien ja kovettumien hoito

Kovettumat ja känsät syntyvät paineesta ja hankauksesta jota vastaan ihon solut luonnollisesti puolustautuvat paksuuntumalla. Kovettumia esiintyy eniten päkiässsä, isovarpaiden reunalla ja kantapäissä. Känsässä on syvälle ihokerrokseen ulottuva kova sydän joka on yleensä hyvin kivulias ja voi painaa hermoon. Känsä on kipeä painettaessa sitä. Känsän ympärillä voi myös olla kudosturvotusta. Känsää ei juuri itse pysty kokonaan poistamaan. Känsän hoidossa kannattaa hakeutua jalkojenhoitajalle. Känsän itsehoitotuotteet kuten känsälaastarit vaurioittavat väärin käytettynä känsän ympärillä olevaa tervettä ihoa.

Jalkojen ihomuutokset kuten känsät ja kovettumat poistetaan turvallisesti käyttäen niihin tarkoitettuja instrumentteja. Mikäli ulkoista aiheuttajaa tai virheasentoja ei voi korjata on todennäköistä, että ne palavat jo muutomassa viikossa takaisin. Jalkojenhoidon yhteydessä saat ohjeet miten kohdallasi voidaan ihomuutoksen syntyä ehkäistä tai niiden syntyä hidastaa.

Syylä

Syylä on papilloomaviruksen aiheuttama hyvänlaatuinen verisuonittunut kasvain. Syylän tunnistaa ja erottaa känsästä, että se on kipeä reunoista puristaessa, kun taas känsä on kivulias sitä painettaessa. Syyläkudos on kukkakaalimainen ja siinä on usein mustia pisteitä, jotka ovat katkennaita verisuonien päitä. Koska syylä on viruksen aihuttama siihen ei ole varsinaista lääkehoitoa. Toiset kokevat apteekin käsikauppalääkkeiden auttaneen syylään, mutta läheskään kaikki eivät saa hoidoilla tuloksia. Syylä voi myös parantua itsestään. Erilaisia lääkäreiden suorittamia jäädytys -ja laserhoitoja on saatavilla mutta niiden jättämä arpikudos saattaa tuottaa myöhemmin ongelmia ja usein erityisesti jalkapohjan hoidossa ovat kivuliaita ja ylensä vaativat sairausloman. Mikäli syylä on kivulias ja siinä on ympärillä kovettumaa voidaan kovettumaa poistaa ja ohentaa syylää. Syylän kevennyshoito huoparenkaalla tai suojaus voi myös helpottaa kipua ja syylään kohdistuvaa painetta.

Sisäänkasvaneen kynnen hoito

Sisäänkavaneen kynnen oireet ovat kipeä ja punoittava kynsivalli, joka saattaa olla tulehtunut. Ongelma voi aiheutua vääränlaisen kynnen leikkauksen seurauksena. Kynsi on leikattu virheellisesti liian lyhyeksi tai pyöristetty kynnen kulmat tai kynnen reunalle on jäänyt kynsipiikki. Myös ylipaino ja perimä altistavat kynnen sisäänkasvulle. Peritty kynsikynsilevyn muoto on yleensä kaareva. Lisäksi yliojentunut isovarvas tai muu varpaan virheasento altistaa kynnen sisäänkasvulle. Myös erilaiset kynnen vauriot voivat aiheuttaa kynnen sisäänkasvun. Mikäli kynsi on lähtenyt kokonaan saattaa tilalle kasvava uusi kynsi alkaa sisäänkasvaa. Myös liian pienet sukat ja vääränlaiset kapeat pienet kengät joissa on liian vähän varpaille tilaa voivat aiheuttaa kynnen sisäänkasvun.

Erilaiset konservatiiviset hoitokeinot ovat ensisijaisia ja suositeltavia. Kynsi tarkistetaan, poistetaan mahdolliset kynsipiikit ja kynnen alle laitetaan painetta helpottamaan ja eristämään kynsi ihosta kynneneristeen avulla. Myös isovarpaan väliin laitettavat varpaanerottajat voivat helpottaa kynsivalliin kohdistuvaa kipua. Mikäli kynsivalli on tulehtunut saattaa antibioottihoito olla tarpeen, jos paikallisesti puhdistaen tulehdus ei hellitä tai tulehdus on jo päässyt pahaksi. Usein jo edellämainitut keinot ovat riittäviä. 

Sienikynsi

Kynsisienen aiheuttaa useimiten silsasienet, jotka alkavat kynnen alta tuhota ja muuttaa kynnen rakennetta. Kynsi muuttuu paksummaksi, väri voi olla kellertävä, ruskea tai valkoinen. Kynsi haurastuu ja voi irrota kokonaan kynsipatjasta. Kynsi alkaa usein myös haista pahalta, kynttä käsiteltäessä siitä lähtee kynsisienelle tyypillistä ominaishajua. Saattaa joskus olla myös kipeä. Yleisesti joskus vaurioitunut kynsi on alttiimpi sairastumaan kynsisieneen. Kynsisieni alkaa usein isovarpaankynnestä leviten hoitamattomana myös muihin kynsiin. Kynsisieni ei sinällään ole vaarallinen, mutta voi altistaa muille bakteeritulehduksille. Enemmänkin kyse on kuitenkin kosmeettisesta haitasta.

Sienikynnen hoidossa on tärkeää ymmärtää, että ainoastaan sisäinen lääkitys voi poistaa koko sairauden. Lääkäri voi myös määrätä hoidon tueksi reseptillä olevan paikallishoitolakan. Ennen lääkkeen määräämistä usein otetaan kynnestä näyte varmistamaan että kynnessä on todella sieni-infektio, eikä muu kynsimuutos kuten psoriasis. Näyte ei aina ole tarpeen, jos kynsimuutos on selkeä. Myös ennen sisäistä lääkitystä on hyvä tarkistaa maksa-arvot, koska monet sisäiset sienilääkkeet rasittavat maksaa. Jos sisäistä lääkitystä ei ole mahdollista toteuttaa asiakkaan muiden lääkkeiden yhteisvaikutusten tai sairauksien vuoksi suunnitellaan hoito-ohjelma vastaamaan asiakkaan tarpeita.

Tärkeä osa sienikynnen hoitoa on sairastuneen kynnen ohennus ja sairaan kynnenosan poisto joka nopeuttaa kynnen paranemista ja tukee sisäistä lääkitystä. Mikäli sisäistä lääkitystä ei voida käyttää toteutetaan pelkkä kynnen paikallishoito. Tärkeää on myös muistaa, että kengät ja sukat pitää desifioida, jotta sitä kautta ei saa uutta tartuntaa. Kotona omat pesutilat on syytä puhdistaa ja pitää kaikki jalkojenhoidon välineet henkilökohtaisina, jottei niiden välityksellä tartuta muita. Kannatta myös uuden tartunnan tai muille tarttuttamisen välttämiseksi käyttää aina julkisissa pesutiloissa ja uimahalleissa liikkuessa suihkusandaaleja ja huolehtia hyvästä jalkojen hygieniasta.

Jalkasilsa

Jalkasilsan oireena on yleisimmin jalkapohjan ja varpaanvälien ihon kutina, kuumotus, ihon hilseily, varvasvälien haavaumat ja hautumat sekä ihon punoitus. Hoitona paikallishoito ja vaikeissa tapauksissa lääkärin määräämä sisäinen lääkitys. Huono hygienia ja runsas jalkojenhikoilu lisäävät riskiä. Varpaanvälit on syytä kuivata hyvin ja pitää iho ehjänä, koska usein tartunta alkaa hautuneista varpaanväleistä ja ihon huonosta kunnosta. Mikäli kynsissä on kynsisieni on todennäköistä, että myös jalkapohjan iholle tulee silsatartunta. Lääkityksen lisäksi aina suoritettava myös sukkien ja kenkien desifiointi.

Sairaudet jalkahoidossa

Diabetes

Diabeetikoille jalkaongelmia syntyy helpommin kuin muille. Syynä usein diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet. Asiantuntijan tuleekin sen vuoksi tutkia diabeetikon jalat ja tehdä riskiarvio vähintään kerran vuodessa.Tutkimuksessa arvioidaan neuropatia, verenkierto, asentovirheet ja ihovauriot. Diabeteksen seurauksena syntyviä hermomuutoksia nimitetään neuropatiaksi. Neuropatian tärkein syy on korkea verensokeri. Tavallisimpia neuropatian oireita on jalkaterissä ilmenevä pistely, puutuminen, vihlovat säryt, lihaskrampit, levottomat jalat ja tuntohäiriöt eli sensorinen neuropatia (tunnon aleneminen tai tuntoaistin liiallinen herkistyminen jolloin hipaisukin voi tuntua kivuliaalta). Oireet voivat edetä säärten ja reisien alueelle.

Neuropatian ehkäisyssä ja hoidossa on tärkeää hyvä sokeritasapaino ja alkoholin käytön välttäminen. Lihashermovaurion seurauksena voi kehittyä virheasentoja. Diabetikon on tärkeää saada neuvoja alaraajojen lihasten venyttämiseen ja vahvistamiseen sekä nivelten toimintojen ylläpitoon, näin voidaan ehkäistä tai hidastaa motorisen neuropatian aiheuttamaa jalkaterän ja varpaiden lihasten heikentymistä ja nivelten jäykistymistä ja tätä kautta välttää kovettumien ja muiden ihovaurioiden syntyä. Diabetesta sairastavan iho kuivuu ja kantapäät voivat halkeilla autonimisen neuropatian seurauksena. Kovettumat ja kuiva iho voivat altistaa jalkahaavojen synnylle. Ihon halkeilu ja muut ihorikot altistaa diabeetikon normaalia herkemmin tulehduksille. Säännöllinen ihon rasvaus erittäin tärkeää, jotta iho pysyy joustavana.

Diabetes ei yleensä yksinään johda jalkahaavaan vaan yleensä aina löytyy jokin lisäsyy eli laukaiseva tekijä. Yleisimmin lisäsyy on jalkaa vahingoittava tapahtuma kuten sopimaton kenkä, kengässä oleva kivi tai vaikkapa ihorikko kynsiä leikattaessa, lämpövamma tai paleltuma, joita ei neuropatian vuoksi aisti. Suojatunnon puuttuessa diabeetikko voi jatkaa vaurioituneen alueen kuormittamista pitkään. Paljainjaloin kävelyä on myös syytä välttää. Usein pidempään sairastaneen diabeetikon verenkierto on heikentynyt ja iho ohentunut ja infektoituuu herkemmin, minkä vuoksi haavojen paraneminen hidastuu ja voi pahimmillaan johtaa amputaatioon. Diabeetikon amputaatioriski on noin kymmenkertainen verratuna muihin. Mikäli jaloissa on tunto alentunut ja jaloissa on asentovirheitä on syytä käydä säännöllisesti jalkojenhoitajalla. Tärkeintä on jalkaongelmien ehkäisy ja seuranta tulisikin aloittaa heti kun diabetes on on todettu. Jalkojenhoidon yhteydessä voidaan tarvittaessa suorittaa tuntotestit monofilamentilla ja ääniraudalla, tutkia asentovirheet ja verenkierto.

Reuma

Tulehdukselliset reumasairaudet aiheuttavat nilkan, jalkaterän ja varpaiden luiden, nivelten ja pehmytkudosten muutoksia ja virheasentoja. Jaloissa voi olla vaivasenluut, vasaravarpaita, alle tai päälle kääntyneitä varpaita, päkiän levimistä tai muita nivelmuutoksia. Jalan muutoksia ja niistä aiheutuvia päivittäistä elämää rajoittavien ongelmien syntymistä voidaan ehkäistä ja jo syntyneiden muutosten etenemistä voidaan hidastaa. Keskeisiä keinoja ovat jalkojen hyvä omahoito ja säännölliset käynnit jalkojenhoitajalla, jossa ohjataan oikeanlaiseen jalkojen omahoitoon, hoidetaan iho-ja kynsiongelmia. Lääkehoidot vaikuttavat ihoon, joka on yleensä ohut, pitsimäisen kirjava, kuiva. Verenpurkaumat ja haavat voivat syntyä herkästi. Kynnet voivat olla ohuet, terävät ja ne lohkeilevat herkästi.

Usein nivelreumaa sairastavilla on vaikeuksia jalkojen omahoidossa käsien heikentyneen voiman ja nivelmuutoksien vuoksi. Tarvittaessa jalkojenhoidon yhteydessä ohjataan erilaisten oikaisijoiden ja suojien käyttöön sekä valitsemaan hyviä jalkineita ja sukkia. Myös yksilöllisesti valmistetut tukipohjalliset ovat usein osa hoitoa. Näillä keinoilla saadaan jalkojen nivelten liikkuvuuden ylläpitoa ja toimintakyvyn säilyttämistä ja oireiden lievittämistä. Kudos ja niveltuhojen syntymisen ehkäisemistä ja hidastamista niveliä suojaamalla ja kuormitusta vähentämällä voidaan mahdollistaa mahdolisimman hyvä elämänlaatu.

Psoriasis

Psoriasis on ihon ja nivelten immunologinen tulehdustauti. Nielutulehdus tai muu infektio, alkoholinkäyttö, tupakointi, stressi voivat laukaista sairauden puhkeamisen sekä pahentavat oireita. Psoriasista esiintyy iholla ja kynsissä, usein myös jalkaterän alueella eri muodoissaan. Tyypillisimmillään ihomuutokset ovat tarkkarajaisia, erikokoisia hilseen peittämiä läiskiä, jotka voivat olla kutisevia ja arkoja. Jalkaterissä olevat hilseläiskät murtuvat kuormittuessaan ja syntyy halkeamia ja haavaumia, jotka voivat olla kipeitä ja pahimmillaan infektoitua. Nivelpsoriasis on noin 5-10% sairastuneista. Nivelpsoriasista sairastavat saavat psoriasista sairastavia yleisemmin kynsioireita. Oireet ilmenevät yleensä ensin sormenkynsissä ja vasta myöhemmin varpaankynsissä.

Psoriasista sairastavien kynsimuutokset sekoitetaan joskus kynsisieneen, koska ulkoisesti muistuttavat paljon toisiaan. Kynsi on usein paksuuntunut, mureneva ja siinä on kuoppia sekä painaumia ja värimuutoksia.Kynnessä voi olla valkoisia täpliä tai se irtoaa kärjestä ja kynnen alle alkaa muodostua liikasarveistumaa. Kun kynteen tulee psoriasismuutos se ei enää parane vaan on yleensä lopullinen muutos. Muuten psoriasiksen oireet voivat olla vuosiakin poissa. Nivelpsoriasiksen yleisimmät oireet ovat sormien ja varpaiden kärkinivelten tulehdukset, turvotukset sekä kosketusarkuus ja niveljäykkyys. Makkaramaiden turvotus sormissa ja varpaissa on tyypillistä.

Psorisista hoidetaan usein ihotautilääkärin laatiman hoitosuunnitelman mukaisesti, pahimmissa vaiheissa ihotautipoliklinikalla. Rauhallisessa vaiheessa hoito yleensä siirtyy perusterveydenhoitoon. Hoitoina voidaan käyttää paikallishoitoa, valohoitoa ja sisäistä lääkitystä, ja joskus biologisia lääkkeitä. Nivelpsorin niveloireisiin käytetään yleisesti reumalääkkeitä. Tehostettu jalkojen omahoito on tärkeää. Oireiden ollessa pahimmillaan on viimeistään silloin syytä hakeutua jalkojenhoitajalle, jossa voidaan hoitaa iho ja kynsimuutoksia. Säännöllinen käynti jalkojenhoitajalla helpottaa jalkojen omahoitoa ja näin vältytään usein infektioilta. Jalkojenhoidon yhteydessä voidaan käydä läpi oireita helpottavia suojia, varpaan oikaisijoita sekä niveloireita helpottavia tai niiden etenemistä hidastavia keinoja.

Syöpäpotilaat

Usein sytostaattihoidot aiheuttavat muutakin kuin hiustenlähtöä; hoidot voivat aiheuttaa kynsivaurioita tai jopan kynsien irtilähtöä. Jos kynsi on lähtemässä irti, sen poistattaminen kuuluu aina ammattilaiselle, jolloin toimenpide voidaan suorittaa kivuttomasti ja minimoida tulehduksen mahdollisuus. Usein irtilähteneen kynnen tilalle kasvava kynsi kasvaa sisään tai on muuten vaurioitunut ja tarvitsee hoitaa jalkojenhoitajalla.

Parkinson, MS- tauti tai muu toimintakykyyn vaikuttava sairaus

Monet sairaudet hankaloittavat jalkojen omahoitoa ja silloin on syytä hakeutua hoidattamaan jalat ammattilaisen luokse. Näin voidaan välttää muunmuassa haavojen syntyminen, koska heikentynyt näkökyky, raajojen vapina, käsien heikentynyt voima saattavat olla riskitekijöitä saada esimerkiksi kynsien leikkauksessa haavoja, joista voi kehkeytyä pidempiaikaisia ongelmia. Perussairauksissa on myös syytä säännöllisesti tarkastaa jalat ja ennakoida jalan muutokset ja niistä aiheutuvat virheasennot ja niiden mahdollinen oireenmukainen ennaltaehkäisevä hoito.

Leikkausta valmisteleva jalkahoito

Usein nivelrikot polvissa tai lonkissa vaikeuttavat jalkojen omahoitoa, koska tuovat liikerajoitteita. Näin jaloissa voi olla muutoksia joita ei itse ole huomannut tai kyennyt kunnolla hoitamaan. Ennen esimerkiksi polvi-tai lonkkanivelleikkausta on suositeltavaa käydä hoidattamassa jalat kuntoon. Jalkojen ihon on oltava ehjä ja terve ennen leikkausta, pienikin iholla oleva haava tai ihorikko toimii infektioporttina. Erityisesti varpaanvälin ihorikot ja halkeilevat kovettumat kantapäissä on syytä hoidattaa kuntoon. Lisäksi kynnet on oltava siistit ja leikatut. Suositeltavaa on varata aika hyvissä ajoin ennen tulevaa leikkausta, jotta ihorikot ja muut saadaan hoidettua kuntoon.